Okei, mä halusin jouluksi lunta.  Kiitos, tänä vuonna sitä olikin.  Mutta tarviiko sitä nyt mennä liiallisuuksiin .  En muista tällaista talvea olleen.  Kun tullaan meidän etupihalle ja tietty ollaan siitä sitten sitä lunta kolattu että päästään ovesta sisään, niin polun reunoilla on semmoset kasat lunta että huhhuh.  Mä varmaan tarvitsen soutuveneen kun ne alkaa sulamaan.  Minähän olen täällä näyttänyt kuvia tuosta takapihasta.  Ennen joulua olin niin onnellinen tästä lumimäärästä.

Eli 18.12.09 oli tämän näköistä

ja 08.01.10 tämän näköistä

ja nyt sitten tällaista

Huh.  Ei uskalla koskea tuohon pöytään ettei vaan räksähdä rikki.  Pitäisi varmaan kyllä vähän keventää .

ja mun lyhtyraukat joutuu kantamaan korkeamman määrän lunta kuin itse ovat

Eli kyllä nyt jo piisaisi.

Kävin tossa tiistaina ottamassa possurokotteenkin.  En ole ikinä ottanut minkäänmoisia piikkejä minkäänmoista influenssaa vastaan, mutta nyt päätin ottaa kun kerrankin meidän työterveyshuolto toimi fiksusti ja järkkäsi meille työntekijöille tuon piikin.  Ei tarvinnut mennä arvauskeskukseen jonottamaan.  Meillä ei ollut minkäänmoista ruuhkaa, kun menin sisään, pääsin samantien piikitettäväksi.  Eikä tullut mitään sivuoireitakaan, käsi oli pari päivää kipeä, ei muuta.  Nyt on sitten niin possumainen olo ja toivotaan, ettei mikään  influenssa iske.

Ja nyt eikun syömään!

Pitäkää huolta toisistanne.

Ei kuulkaas hyvää päivää!  Kyllä taas oli euroviisukarsinnat, voi poijjaat.  Jos tämä meidän edustaja voittaa tänä vuonna euroviisut, minä lupaan syödä lautasellisen kaurapuuroa!  Ja se on paljon luvattu se!  Siis kaikki muutenkin niin hirveitä (lukuun ottamatta tietenkään Hietasta), niin eikö nyt sitten hirveimmästä päästä valittu edustaja.  Onni onnettomuudessa ettei sentään Eläkeläisiä valittu.  Kyllä kansa tietää sanotaan.  No, eipä tartte vinkua sitten jos ollaan nollakerholaisia.  Vaikka saattaahan olla, että joku itäblokin maa säälistä antaa muutaman pisteen.

Ugh, olen puhunut.

Mä oon totaalisen poikki.  Ihan plöts.  En tiedä miten jaksan tämän kuun loppuun.  Vaan jaksettava se vaan on, niin sitä ennenkin on jaksettu.  Töitä on niin ettei p**kalle taivu. Mutta ei auta itku markkinoilla.

Ei mun viikkooni sitten oikein muuta ole mahtunutkaan kuin töitä.  Mun piti kyllä jo viime postauksessa kertoa mitä pukki toi mulle.  Se nimittäin toi just sen oikeankokoisen Aalto-maljakon sen rikkoutuneen tilalle ja siitä olin toooosi häpi.  Mutta sitten yksi lahja oli semmonen, etten ollut yhtään häpi.  Siis karmee.  Ylkä oli ostanut mulle uuden kylpytakin, kun vanha veteli jo viimeisiään. Hyväähän se vaan oli ajatellut, ei siinä mitään.  Ja oli vielä funteerannut siellä kaupassa, että uskaltaako tätä nyt ostaa, onkohan tää hyvä.  Kun kerran tuolla tavalla ajatteli, olis jättänyt vaan sinne kauppaan. Nimittäin se takki oli järkky! Sen väri on semmonen turkoosinvihreensininen ja kauluksessa on punaisia neliöitä.  Siis ihan järkyttävän hirveen värinen!

No, minä suorasukaisena ihmisenä kyllä heti kerroin mielipiteeni siitä takista.  Ylkä oli ihan, että voi hitsi, mä vähän pelkäsin tota. Ja ei sitä saa vaihdettuakaan, ei hän tiedä missä se kuitti on, onko ees tallella ja se oli vielä niin kalliskin kun on Ristomatti Ratian disainia. No, siinäpähän sitten meni ne rahat hukkaan.  Tosin on se nyt tuolla kylppärissä ja olen jo pari kertaa pitänytkin sitä, tosin meinaan oksentaa joka kerta kun se on päällä.  Ja kun se roikkuu tuolla kylppärin naulassa, mä laitan aina Ylkän sinisen kylpytakin sen päälle, oikeen kierrän sen oman takkini ympärille, ettei se näy sieltä.  Enhän mä voisi käydä pissallakaan, jos se takki loistaisi siinä mun naaman edessä.  Ripulihan siitä tulisi.

Mutta muuten joulu oli ihan jees. Jääköön jouluaihe nyt tähän.

Onkos joku alkanut seuraamaan meidän euroviisuja?  Edellisellä kerralla kyllä oli aikas kaameita pläjäyksiä, Hietanen nyt oli aivan ihana kuten aina.  Saas nähdä mitä tänä iltana tarjoilevat, onko yhtä sekametelisoppaa ja yhtä tylsiä tai outoja.  Mielenkiinnolla odotan.  Tai en nyt niin mielenkiinnolla, mutta katsottavahan ne on, että pääsee haukkumaan .

Pitemmittä puheitta ryhdyn kodinhoidollisiin hommiin ja siirryn sitten tuonne naamakirjan puolelle hoitamaan tiluksiani.

Auvoista viikonloppua kaikille!

Perjantaipostausten kanssa.  Joulut ja uudet vuodet vietetty ja palaillaan normielämään.  Kiirutta pitää töissä ja muutenkin on kaikki kuten ennen.

Mun pitää kertoa siitä kuusen hankinnasta.  Minähän niin intoilin ja halusin sitä oikeaa kuusta.  Ja juuri sitä yhtä ja ainutta valtavan kaunista kuusta, johon olin silmäni iskenyt..  No, mentiin Ylkän kanssa kuusen hankintaan ja heti näytin sille että toi! Ton mä haluun!  Ylkä kattoi mua vähän vinoon ja sanoi, että eiks toi ole aika iso.  No ei, ainakaan mun mielestä.  Ylkä yritti esitellä muita kuusia, että eiks tää tai tää kävis.  No ei.  Kun mä haluun ton!  Vielä se yritti, että kato miten leveekin se on, ei se mahdu.  Mahtuupas, mä haluun ton!  No okei, se ostettiin minkä minä halusin.  Kuusikauppias kääräisi sen semmoseen verkkoon, millä sai kivasti autoon ja autosta takapihalle odottamaan sisälle tuontia.

No sitten aaton aattona, jolloin aina koriselen kuusen, Ylkän piti tulla ajoissa töistä avittamaan kuusen sisälle tuonnissa, sahaamisessa ja pystytyksessä.  No eihän sitä kuulu ei näy ja meikä alkoi jo hermostumaan.  Sitten päätin, että saan mä sen itsekin pystyyn, en mä mikään tumpelo ole.  Eikun raijjaamaan kuusta sisälle (mitä varten Ylkän piti se vielä niin pitkälle viedä) lumen ja pakkasen seasta.  Raahasin sen pikkueteiseen lämpiämään ja kuivumaan.  Aina kun kävelin tuulikaapille päin, tuli semmonen ihana kuusen tuoksu, niin kuin jouluna pitää ollakin.  Se siis tuoksui siellä tuulikaapissa.  Niin, ja tuossa sisään tuonnissa neulasia oli jo pitkin huushollia.

Vihdoin koitti aika ottaa kuusi kunnolla sisälle.  Eikun kaatamaan se eteisen lattialle, verkko pois ympäriltä ja sahaamaan rungosta pala pois, jotta imee sitten vettä.  Vielä tässäkään vaiheessa en tajunnut kuusen kokoa.  Tosin mua alkoi jo nyppimään, neulasia tippui koko ajan ja tuossa ahtaassa eteisessä sen kanssa ähelsin.
Ostettiin ihan uusi kuusenjalkakin, joka odotti olkkarissa.  Aloin raahaamaan kuusta siihen jalkaan.  Kun töräytin sen siihen, koin järkytyksen, kuusihan ulottui melkein kattoon!  Ja meidän muovikuusi on semmonen suht mun pitunen kuusi, ja minä olen metri viiskytkahdeksan ja puol pipo päässä.  Että mä ähelsin sen kanssa, oli aika hankalaa pitää suorassa ja samalla kiristellä niitä ruuveja neljältä suunnalta.  Siinä sitten huomasin, että se on julmetun levee!  Ylkän sohvaa piti siirtää niin pitkälle kuin pystyi ja siltikään se halvatun kuusi ei mahtunut kunnolla.  Lopulta sain sen suoraan ja pysymään kunnolla pystyssä.  Sitten tökkäsin sen armotta seinää vasten, eli osa oksista oli littanassa.  Ei haitannut, siinä vaiheessa olin kurkkua myöten täys koko kuusta.  Ja turha kai kertoakaan, että koko olkkari oli täynnä neulasia.

Ja sitten koristelemaan.  Halusin tänä vuonna sinihopeisen, edellisenä vuonnahan oli liilahopea.  Änkesin niitä palloja ja nauhoja ja mun mielestä se oli RUMA.  Mä inhosin koko touhua, vaikka yleensä nautin kuusen koristelusta.  Mutta tein mä sen ja siinä se sitten vihdoin oli valmiina.  Meillä on semmoset kynttilänmuotoiset sähkölamput, niitä ei voinut ajatellakaan kuuseen, koska siinä oli niin hennot oksat.  Laitoin sitten noita tavallisia valoköynnöksiä, yhden kirkkaan ja yhden sinisen.  Aivan tyhmännäköiset.  Että mua sapetti!  Varsinkin, kun jouduin aaton aattona imuroimaan koko kämpän, ei ollut se ihan suunnitelmissa.

Niin, eikä se tuoksunut enää, kaikki tuoksut oli siellä tuulikaapissa.

Ja kun meillä on tuo karvatassu, joka haluaa vähän väliä käydä ulkona, ja kuusi on oven edessä, pakko oli siihen jonkunmoinen rako saada, että mahduttiin availemaan ovea.  Se kävi niin kätskästi, että hain puutarhasakset ja leikkasin oksia poikki.  Just.  Eikä silti meinannut mahtua.

Huoh.  Ylkäkin sitten aikanaan (myöhään) saapui ja tohotti heti oven avatessaan, että sori kun meni näin pitkään, mun pitää nyt heti hakea se kuusi......  Ai sä oot laittanut sen jo!  No joo, oon laittanut ja toi on kaamee, mä en tykkää yhtään!  Ylkä sitten yritti lohdutella, että ei se mikään kaamee ole, ihan nätisti oot koristellut, kato nyt, nätti se on.  Onneks se ei alkanut sanomaan mitään, että mä yritin selittää, että se on liian iso tai jotain muuta vastaavaa.  Ois voinut kinkut lentää ympäri huushollia.

Oliko se nyt torstaina kun oli jouluaatto, niin seuraavana tiistaina tämä täti riisui kuusen, poikkasi sen kahtia, laittoi molemmat osat mustiin muovisäkkeihin ja raahasi sen läpi kämpän etupihalle.  Samainen täti soitti Ylkälle, että kun tulee kotiin, vie sen inhoällön heti roskikseen!  Ja edelleen samainen täti joutui ottamaan jälleen imurin esiin, koska huusholli oli täynnä neulasia.  Noh, tulipahan siivottua.

Eli siis.  JOS minä ensi jouluna alan täällä vinkumaan, että voi kun mä haluisin oikean kuusen, muistuttakaa mua tästä, että en mä oikeesti haluu.  Tosin, tuli ostettua se uusi kuusenjalkakin.....

Olipas pitkä stoori.  Mutta nyt se on päästetty ulos sielujen syövereistä, voimme unohtaa tämän.

Ja meillä on lunta!  Viime postauksessa näytin miten paljon.  No eihän se ollut paljon mitään.  Tämä kuva on otettu noin 10 minuuttia sitten.

Että sill tappaa.  Nyt mun täytyy kiirehtää kodinhoidollisiin hommiin, ruokakin on vielä laittamatta ja se kestää olla uunissakin.  Joten normiperjantaihommat jatkuu.

Kirpakkaa viikonloppua kaikille!

Pikkasen vierähtänyt aikaa kun viimeksi tänne jotain raapustelin.  On jäänyt bloggaaminen vähän vähemmälle kun naamakirja on vienyt mennessään .

Vaan nytpä on perjantaipostaus ja ihan näin aikaisin!  Johtuu siitä, että olen kotosalla palkallisella vapaalla, tänään on vanhimman veljeni hautajaiset.  Ei mikään kiva tapahtuma muutenkaan, saati sitten ihan näin joulun alla .

Mutta mitäs tässä nyt on kerennyt tapahtumaan.  Eipä mitään erikoista.  Töitä on paiskittu olan takaa ja joskus tuntuu, että ei millään enää jaksa.  Onneksi sain muutaman lomapäivän joulun jälkeen.  Silti on mentävä 31.12. töihin, eli ei koko viikkoa rapsahtanut.  Pakko saada yhdet jutut sillä viikolla tehtyä, joten silleen se nyt tänä vuonna meni.

Tuo meidän Espoontori menee jossain vaiheessa ensi vuoden alusta remonttiin.  Sieltä siis poistuu kaikki liikkeet.  Tarjoustalo, joka on tietenkin meidän kaikkien muotitalo, poistuu kokonaan, eli ei enää tule edes rempan jälkeen takaisin.  Se ottaa pikkasen pattiin, koska sieltä sai aina näitä päivittäishyödykkeitä halvemmalla, kuten pesuaineita, papereita sun muita.  Kuulemma nostavat vuokria niin huimasti, että Tarjoustalo päätti pysyä poissa.  Tosi ikävää.  Mistä hitsistä mä ensi vuonna löydän halvalla sukkahousuja .  No, nyt siellä kuitenkin on melkein joka tuotteesta 30 prossan alennukset.  Kävin siis minäkin eilen katsastamassa tarjonnan.  Oli aika tyhjää jo, ihmiset on hamstranneet pilvin pimein tavaroita.  Ja niitä mun käyttämiä sukkiksia oli enää tasan yksi paketti.  Voi älämölö.

Niin, ja nyt pitkästä aikaa mun tekee ihan hirmusti mieli oikeaa joulukuusta!  Olin viikolla duunikaverin kanssa jouluostoksilla tuolla Isossa Omenassa ja voi että siellä oli kauniita kuusia myynnissä!  Ja hintahaitari 20-29 euroa!  Ne olivat viljeltyjä ja kertakaikkiaan upeita!  Yksi just meille sopiva, semmonen pikkunen, iski mun silmään ja nyt olen vaan haaveillut siitä .  Ylkän kanssa tänään lähdetään kaupoille ja mennään katsomaan, vieläkö sieltä löytyisi tähän huusholliin jonkunmoinen kuusi.  Jos löytyy, tänä vuonna meilläkin tuoksuu aito kuusi.  Katsotaan miten käy.

Ja lunta!  Meillä on lunta!  Hirmusti lunta!  Voi että on kauniin näköistä.  Otin tämän kuvan aivan äsken

Mun kynttilälyhdyt on vähän lumen alla.  Oikea, oikea joulusää!

Vaan pitemmittä puheitta alan tässä valmistautumaan päivän koitokseen.  Toivotan kaikille teille, jotka vielä käytte täällä kurkkimassa, mitä ihaninta ja lämmintunnelmaisinta joulua!  Vaikka tänä vuonna tein noin 55 joulukorttia, en tietenkään voinut kaikille teille lähettää .  No, en minä noita kaikkia muutenkaan lähettänyt, meni myyntiinkin aika monta.  Mutta mitä olisi joulu ilman joulukorttia?  Siksipä tässä minun joulukorttini kaikille teille ihanille blogiystävilleni.

Näette sen tästä

Ja koska tiedän, että tänä vuonna en enää ehdi tänne kirjoitella, toivotan myös kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2010!

Uuden vuoden korttini näet tästä

Uusi vuosi ja uudet kujeet!